— Ja jos olisitte onnistunut!
— Olisin lähtenyt uimaan, olisin päässyt jollekin saarelle, joka on Ifin linnan lähistöllä, joko Daumen ja Tiboulenin saarelle, tai rannikolle, ja silloin olisin ollut vapaa.
— Olisitteko jaksanut uida niin pitkän matkan?
— Jumala olisi antanut minulle voimia. Ja nyt kaikki on hukassa.
— Kaikkiko?
— Niin. Tukkikaa aukkonne varovaisesti, älkää enää jatkako työtänne, älkää tehkö mitään ja odottakaa minulta uutisia.
— Kuka te olette … sanokaa edes, kuka olette?
— Olen … olen … numero 27.
— Ettekö siis luota minuun? kysyi Dantès.
Edmond oli kuulevinaan katkeran naurun, joka kaikui muurin läpi.