— Ja te maksoitte ne teille jättämistäni kahdestasadasta frangista?
Vanhus nyökkäsi.
— Joten olette elänyt kolme kuukautta kuudellakymmenellä frangilla! mutisi nuori mies.
— Tiedäthän, että minä tarvitsen niin vähän, sanoi vanhus.
— Hyvä Jumala, hyvä Jumala, antakaa minulle anteeksi! huudahti Edmond ja heittäytyi polvilleen vanhuksen eteen.
— Mitä vielä, sanoi vanhus hymyillen. — Sinä olet täällä, ja kaikki on unohdettu, kaikkihan on hyvin.
— Niin, minä olen täällä, edessäni kaunis tulevaisuus ja hiukan rahaa taskussani. Tuossa, isä, sanoi hän, — ottakaa, ottakaa ja lähettäkää heti joku ostamaan ruokaa.
Hän tyhjensi pöydälle taskunsa, jossa oli toistakymmentä kultarahaa, viisi tai kuusi viiden frangin rahaa ja joukko pientä rahaa.
Vanhan Dantèsin kasvot kirkastuivat.
— Kenenkä nämä ovat? sanoi hän.