— Ei, kiitos, älä etsi. En minä tarvitse, sanoi vanhus koettaen pidättää poikaansa.
— Kyllä, kyllä, isä, sanokaa, missä sitä on?
Hän avasi pari kolme kaappia.
— Tarpeetonta, sanoi vanhus, — viini on loppunut.
— Mitä, viini loppunut! sanoi Dantès vuorostaan kalveten, katsahtaen vuoroin ukon laihtuneisiin poskiin ja tyhjiin kaappeihin. — Mitä, onko viini loppunut! Oletteko, isä, kärsinyt puutetta?
— En kärsi mitään puutetta, kun sinä olet täällä, sanoi vanhus.
— Mutta, sanoi Dantès kuivaten otsaltaan valuvaa hikeä, — jätinhän teille kaksisataa frangia lähtiessäni kolme kuukautta sitten matkalle.
— Niin, niin, Edmond, se on kyllä totta. Mutta olit unohtanut pienen velan naapurillesi Caderousselle. Hän muistutti siitä minua ja sanoi, että ellen minä sitä maksa, hän menee perimään sen herra Morrelilta. Ymmärräthän, että minä silloin, peläten siitä tulevan sinulle ikävyyksiä…
— Mutta, huudahti Dantès, — minähän olin Caderousselle sataneljäkymmentä frangia velkaa.
— Niin olit, sopersi vanhus.