— Kuulkaahan nyt, muistelkaahan tarkoin: muistatteko, millainen ilmianto oli?
— Kyllä muistan; luin sen kolmeen kertaan, ja jokainen sana painui mieleeni.
— Kerratkaahan ne.
Dantès mietti hetkisen.
— "Kuninkaalliselle prokuraattorille antaa eräs kuninkaan ja valtaistuimen ystävä tiedoksi, että Edmond Dantès -niminen mies, Pharaon-laivan perämies, saapuessaan tänä aamuna Smyrnasta, poikettuaan Napoliin ja Porto-Ferrajoon, on vienyt Murat'lta kirjeen kruununanastajalle ja häneltä saanut kirjeen vietäväksi Pariisiin bonapartelaiselle komitealle.
"Todistuksen hänen rikollisuudestaan saa vangitsemalla hänet, sillä kirje on joko hänellä tai hänen isällään tai Pharaon-laivassa."
Apotti kohautti olkapäitään.
— Se on päivänselvää, sanoi hän, — ja olette ollut liian lapsellinen ja liian hyvä, kun ette heti alussa ole arvannut kaikkea.
— Niinkö luulette? huudahti Dantès. — Sehän olisi suorastaan halpamaista!
— Millainen oli Danglars'in käsiala tavallisesti?