— Kaunis ja vino käsiala.
— Millainen oli tuon nimettömän kirjeen käsiala?
— Taaksepäin vino.
Apotti hymyili.
— Väärennetty, eikö niin?
— Se oli siksi liian selvä.
— Odottakaahan, sanoi hän.
Hän otti kynänsä tai pikemmin sanoen sen, mitä hän kynäksi sanoi, kastoi sen musteeseen ja kirjoitti vasemmalla kädellään tätä varten valmistetulle palttinalle ilmiannon pari kolme ensimmäistä riviä.
Dantès peräytyi ja katsoi melkein kauhuissaan apottiin.
— Kummallista, huudahti hän, — kuinka tämä käsiala muistuttaa sitä.