— Kuka teitä kuulusteli? Kuninkaallinen prokuraattoriko, hänen sijaisensa vai tutkintotuomari?
— Hänen sijaisensa.
— Nuori vai vanha?
— Nuori; kahdenkymmenenseitsemän tai -kahdeksan ikäinen.
— Hyvä! Ei vielä turmeltunut, mutta jo kunnianhimoinen, sanoi apotti. — Millä tavoin hän teitä kohteli?
— Pikemmin lempeästi kuin ankarasti.
— Kerroitteko hänelle kaiken?
— Kerroin.
— Ja muuttuiko hänen menettelytapansa kuulustelun aikana?
— Muuttui hetkiseksi, kun hän oli lukenut kirjeen, joka oli syynä vangitsemiseeni. Onnettomuuteni näytti aivan musertavan hänet.