— Taukoamatta, taukoamatta, sanoi apotti.
— Ja olette keksinyt jonkin keinon, ettekö ole? sanoi Dantès kiihkeästi.
— Olen, jos ulommalle käytävälle asetetaan vahti, joka on kuuro ja sokea.
— Hän tulee kuuroksi ja sokeaksi, sanoi nuori mies jyrkästi, ja se kauhistutti apottia.
— Ei, ei, huudahti hän, — mahdotonta!
Dantès tahtoi jatkaa keskustelua tähän suuntaan, mutta apotti pudisti päätään ja kieltäytyi vastaamasta enempää.
Kului kolme kuukautta.
— Oletteko väkevä? kysyi eräänä päivänä apotti Dantèsilta.
Vastaamatta sanaakaan Dantès otti taltan, väänsi sen käyräksi kuin hevosenkengän ja oikaisi sen sitten.
— Lupaatteko, ettette tapa vahtia ennen kuin äärimmäisessä hätätilassa?