— Lupaan, kautta kunniani!
— Siinä tapauksessa, aloitti apotti, — voimme panna tuumamme täytäntöön.
— Ja paljonko tarvitsemme siihen aikaa?
— Vähintään vuoden.
— Mutta voimme kai ryhtyä työhön?
— Voimme heti.
— Nyt olemme menettäneet kokonaisen vuoden! huudahti Dantès.
— Pidättekö sitä vuotta hukkaan menneenä? sanoi apotti.
— Anteeksi, anteeksi, huudahti Edmond punastuen.
— Vaiti, sanoi apotti; — ihminen ei ole koskaan muuta kuin ihminen, ja te olette kuitenkin parhaimpia niiden joukossa, jotka olen tuntenut. Kas, tällainen on suunnitelmani.