— Pidetäänkö kuolinmessu? kysyi joku upseeri.
— Se on mahdotonta, vastasi kuvernööri. — Eilen pyysi linnan kappalainen vapautta matkustaakseen viikoksi Hyères'iin. Menin takuuseen kaikista vangeistani sinä aikana. Jos apottiparka ei olisi pitänyt sellaista kiirettä, niin hän olisi kyllä saanut kuolinmessunsa.
— Joutavia, sanoi lääkäri välinpitämättömästi, niin kuin hänen ammattiinsa kuului, — hän on kirkonmies. Jumala ottaa sen varteen eikä suo helvetille sitä iloa, että pappi sinne joutuisi.
Nauru seurasi tätä sopimatonta leikinlaskua.
Hautajaisvalmistuksia jatkettiin.
— Tänä iltana! sanoi kuvernööri niiden päätyttyä.
— Mihin aikaan? kysyi vanginvartija.
— Kello kymmenen tai yksitoista.
— Jääkö kukaan valvomaan ruumiin luo?
— Miksikä? Suljetaan vankila aivan kuin hän olisi elossa, siinä kaikki.