— Mitä hän etsii? ajatteli Dantès. — Kai lapiota.
Tyytyväisyyden huudahdus osoitti, että haudankaivaja oli löytänyt etsimänsä.
— Vihdoinkin, sanoi toinen, — kylläpä se kesti kauan.
Samassa joku laski Edmondin viereen raskaan ja kumahtavan esineen. Ja köysi kietoutui lujaan hänen jalkojensa ympärille.
— No, onko solmu valmis? kysyi se haudankaivaja, joka oli pysynyt toimettomana.
— On, ja hyvin onkin tehty, vastasi toinen, — sen minä takaan.
— Siinä tapauksessa matkaan.
Ja paareja alettiin kantaa eteenpäin.
Viidenkymmenen askelen päässä pysähdyttiin, avattiin portti ja jatkettiin matkaa. Mitä pitemmälle mentiin, sitä selvemmin Dantès kuuli linnan kalliomuuria vastaan lyövien laineiden loiskeen.
— Ruma ilma! sanoi toinen kantaja. — Tällaisena yönä ei ole hyvä olla merellä.