— Mutta, huudahti apotti äkkiä, — tehän olitte läsnä.
— Minä! sanoi Caderousse kummastuneena. — Kuka teille on ilmoittanut, että minä olin läsnä?
Apotti huomasi menneensä liian pitkälle.
— Ei kukaan, sanoi hän, — mutta voidaksenne tietää ja tuntea asiat noin tarkoin on teidän täytynyt olla läsnä.
— Se on totta, sanoi Caderousse hiljaa, — minä olin läsnä.
— Ettekä noussut tällaista halpamaisuutta vastaan? sanoi apotti. — Olette siis heidän kanssarikollisensa.
— He juottivat minua niin paljon, että olin aivan sekaisin, sanoi Caderousse. — En nähnyt enää mitään muuten kuin usvan läpi. Sanoin kaiken mitä mies sellaisessa tilassa voi sanoa. Mutta he vastasivat laskeneensa ainoastaan leikkiä ja että tästä leikistä ei ole mitään seurauksia.
— Mutta näittehän seuraavana päivänä, että siitä oli seurauksia. Ette silloin sanonut mitään. Ja kuitenkin olitte läsnä silloin, kun hänet vangittiin.
— Niin olinkin ja aioin puhua, aioin sanoa kaikki, mutta Danglars pidätti minua. "Jos hän sattumalta on syyllinen", sanoi hän minulle, "jos hän todellakin on poikennut Elban saareen, jos hänellä todellakin on kirje vietävänä Pariisiin bonapartelaiselle komitealle, niin niitä, jotka ovat häntä puolustaneet, pidetään hänen rikoskumppaneinaan". — Minä pelkäsin politiikkaa, sellaista kuin se siihen aikaan oli. Vaikenin, se oli raukkamaista, sen myönnän, mutta rikos se ei ollut.
— Kyllä ymmärrän, te annoitte asioiden olla sinänsä, siinä kaikki.