— No niin, kysyi hänen vieraansa, — ellei tuo viimeinen apu ja turva saavu…?
— Silloin, jatkoi Morrel, — sitä on vaikea sanoa … mutta kun olen jo kerran tottunut onnettomuuteen, saan tottua häpeäänkin; no niin, silloin minun kai täytyy lakkauttaa maksuni.
— Eikö teillä ole ystäviä, jotka voisivat teitä tällaisessa tapauksessa auttaa?
Morrel hymyili alakuloisesti.
— Tiedättehän, sanoi hän, — kauppa-asioissa ei ole ystäviä, on vain kauppatuttavia.
— Se on kyllä totta, sanoi englantilainen hiljaa. — Teillä on siis yksi ainoa toivo?
— Yksi ainoa.
— Viimeinen?
— Viimeinen.
— Joten, jos se pettää…