Englantilainen otti hänen kiitoksensa vastaan tyynesti, niin kuin heikäläisten tapa on, ja sanoi herra Morrelille hyvästi. Morrel saattoi häntä ovelle asti siunaten häntä.
Portailla hän kohtasi Julien. Tyttö oli astuvinaan portaita alas, mutta oikeastaan hän odotti.
— Hyvä herra, sanoi hän pannen kätensä ristiin.
— Neiti, sanoi vieras. — Jonakin päivänä saatte kirjeen, jonka alla on nimi… Merenkulkija Sindbad … toimikaa tarkoin sen mukaan, mitä kirjeessä määrätään, vaikka se tuntuisi teistä kuinka kummalliselta.
— Hyvä on, vastasi Julie.
— Lupaatteko?
— Vannon.
— Hyvä! Hyvästi, neiti. Pysykää aina hellänä ja hyvänä tyttärenä niin kuin tähänkin asti, ja olen varma siitä, että taivas palkitsee teidät antamalla teille Emmanuelin mieheksenne.
Julie sävähti, kävi tulipunaiseksi ja tarttui kaidepuuhun.
Vieras jatkoi tietään viitaten hänelle hyvästiksi.