Morrel epäröi.
— Kaksi kuukautta, sanoi hän.
— Hyvä, sanoi vieras, — annan teille kolme.
— Mutta luuletteko, että Thomson & French…
— Olkaa huoleti, minä vastaan kaikesta. Nyt on kesäkuun viides päivä.
— Niin on.
— Uusikaa kaikki nämä vekselit maksettaviksi syyskuun viidentenä. Ja sinä päivänä kello yksitoista aamupäivällä (kello oli sinä hetkenä täsmälleen yksitoista) tulen teidän luoksenne.
— Minä odotan teitä, sanoi Morrel. — Ja silloin maksan tai olen kuollut.
Nämä viimeiset sanat hän lausui niin hiljaa, että vieras ei voinut niitä kuulla.
Vekselit uudistettiin, entiset revittiin, ja laivanvarustajalla oli ainakin kolme kuukautta aikaa koota viimeisetkin varansa.