— Ei mitään.
— Ja puolen tunnin päästä on nimemme häpäisty!
— Veri pesee häpeän pois, sanoi Morrel.
— Olette oikeassa, isä, ja minä ymmärrän teitä.
Sitten hän ojensi kätensä pistooleita kohden sanoen:
— Toinen on teitä ja toinen minua varten.
Morrel pidätti hänen kättään.
— Ja äitisi … sisaresi … kuka heitä elättää?
Nuoren miehen koko ruumis alkoi väristä.
— Isä, sanoi hän, — vaaditteko minua jäämään elämään?