— Mitä! Pharaon! Oletko hullu, Emmanuel! Tiedäthän, että se on hukkunut.
— Pharaon, herra Morrel. Sataman suulta on ilmoitettu, että Pharaon on tulossa.
Morrel vaipui tuoliin, hänen voimansa pettivät. Hän ei voinut millään selittää näitä uskomattomia, ennenkuulumattomia, satumaisia tapauksia.
— Isä, huudahti Maximilien, — miksi sanoitte Pharaonin hukkuneen? Sataman suulta ilmoitetaan Pharaonin tulevan.
— Ystäväni, sanoi Morrel, — ennen kuin se voi tapahtua, täytyy uskoa ihmeisiin. Mahdotonta! Mahdotonta!
Mutta olivathan kukkaro, kuitti ja kallisarvoinen timanttikin todellisia ja yhtä kaikki uskomattomia.
— Hyvä herra, sanoi Cocles vuorostaan, — mitä tämä tietää, Pharaon?
— Menkäämme katsomaan, sanoi Morrel nousten paikaltaan, — ja Jumala meitä armahtakoon, jos se on väärä uutinen.
He laskeutuivat portaita alas. Portailla odotti rouva Morrel. Hän ei ollut uskaltanut astua sisään.
Vähän ajan päästä he olivat Cannebièrella.