— Selitähän, lapsi, sanoi hän. — Mistä olet tämän kukkaron löytänyt?
— Meilhan-kadun varrelta, numerosta viisitoista, viidennessä kerroksessa pienen huoneen lieden reunalta.
— Mutta eihän tämä kukkaro ole sinun.
Julie ojensi hänelle aamulla saamansa kirjeen.
— Kävitkö yksin tuossa talossa? kysyi Morrel.
— Emmanuel seurasi minua, isä. Hänen piti odottaa minua Musée-kadun kulmassa. Mutta hän ei kylläkään palatessani ollutkaan enää siellä.
— Herra Morrel! kuului huuto portailta. — Herra Morrel!
— Se on hänen äänensä, sanoi Julie.
Samassa Emmanuel astui sisään. Hänen kasvoillaan kuvastui ilo ja mielenliikutus.
— Pharaon! huusi hän. — Pharaon!