— Illallisen saatte tuossa tuokiossa, sanoi hotellin isäntä, — mutta mitä vaunuihin tulee…
— Mitä! Emmekö saisikaan vaunuja! huudahti Albert. — Älkää laskeko leikkiä, signor Pastrini, meidän täytyy saada vaunut.
— Minä teen kaiken voitavani hankkiakseni teille vaunut. Muuta en voi luvata, sanoi hotellin isäntä.
— Ja milloin saamme vastauksen? kysyi Franz.
— Huomisaamuna, vastasi hotellin isäntä.
— Hitto vieköön, sanoi Franz, — me saamme maksaa hiukan kalliimman hinnan, siinä kaikki. Kyllähän minä tuon tunnen. Drake tai Aaron ottavat vaununvuokraa tavallisina päivinä kaksikymmentäviisi frangia ja kolmekymmentä tai kolmekymmentaviisi frangia pyhä- ja juhlapäivinä. Lisätkää siihen viisi frangia päivältä omaksi hyödyksenne, niin se on yhteensä neljäkymmentä, ja sillä hyvä.
— Luullakseni nämä herrat eivät voi hankkia teille vaunuja, vaikka maksaisitte kaksinkertaisen hinnan.
— Valjastettakoon hevoset sitten minun vaunujeni eteen. Ne ovat kyllä matkalla hyvin kuluneet, mutta vähät siitä.
— Hevosia ei saa mistään.
Albert katsoi Franziin aivan kuin olisi kuullut käsittämättömän vastauksen.