— Ymmärrättekö te tätä, Franz, hevosia ei saa mistään, sanoo hän? Mutta eikö saa postihevosia?
— Ne on jo kaikki varattu kaksi viikkoa sitten, eikä vapaina ole muita kuin kaksi, jotka ovat aivan välttämättömät postinkuljettamiseen.
— Mitä te tästä sanotte? kysyi Franz.
— Minä sanon, että kun jokin asia käy yli ymmärrykseni, niin en vaivaa sillä päätäni, vaan siirryn toiseen. Onko illallinen valmiina, signor Pastrini?
— On, teidän ylhäisyytenne.
— Syökäämme siis ensiksi.
— Mutta entä vaunut ja hevoset? sanoi Franz.
— Olkaa rauhassa, ystäväiseni, ne tulevat aivan itsestään. Kysymys on varmasti vain hinnasta.
Ja Morcerf, joka verrattomassa filosofiassaan ei pitänyt mitään mahdottomana, niin kauan kuin hänen kukkaronsa oli täynnä ja lompakkonsa pulleana, meni levolle ja nukkui uneksien ajavansa karnevaalissa kuuden hevosen vetämissä vaunuissa.
33. Roomalaisia rosvoja