Seuraavana aamuna Franz heräsi ensimmäisenä ja herättyään soitti kelloa. Kellon heiluri vielä värähteli, kun Pastrini itse saapui paikalle.
— No, sanoi hotellin isäntä odottamattakaan Franzin kysymystä, — arvasinhan. Olette tilannut aivan liian myöhään, Roomassa ei ole ollut vaunuja saatavana kolmena viimeisenä päivänä.
— Siis juuri niinä päivinä, jolloin niitä aivan välttämättömästi tarvitsisi, sanoi Franz.
— Mistä nyt on kysymys? kysyi Albert astuen huoneeseen. — Ei suinkaan vaunuista?
— Juuri niistä, hyvä ystävä, sanoi Franz.
— Teidän ikuinen kaupunkinne on todellakin verraton kaupunki!
— Se tahtoo sanoa, teidän ylhäisyytenne, väitti Pastrini, joka halusi pitää kristikunnan pääkaupungin kunniaa yllä matkustavaisten hyökkäyksiä vastaan, — se tahtoo sanoa, että vaunuja ei voi saada sunnuntaiaamusta tiistai-iltaan, mutta siihen asti voitte vuokrata vaikka viisikymmentä.
— Hyvä niinkin, sanoi Albert. — Tänään on torstai, kukapa tietää, mitä sunnuntaiksi ennättää tapahtua?
— Kaupunkiin saapuu kymmenen- tai kaksitoistatuhatta matkustajaa, vastasi Franz, — joten vaunujen saaminen tulee yhä vaikeammaksi.
— Hyvä ystävä, sanoi Morcerf, — nauttikaamme nykyisyydestä, älkäämme maalatko tulevaisuutta turhan synkäksi.