— Tahdoin tikarillani lävistää miehen, mutta nainen sanoi tappavansa itsensä, jos miehelle tapahtuu onnettomuus.
— Joutavia! Sellaista sanotaan, mutta sitä ei tehdä.
— Ette tunne Mercedestä. Hän panee kyllä uhkauksensa täytäntöön.
— Tyhmeliini! mutisi Danglars. — On yhdentekevää, tappaako hän itsensä vai ei, kunhan Dantès ei vain pääse kapteeniksi.
— Ja ennen kuin Mercedes kuolee, jatkoi Fernand äänellä, josta huomasi hänen tehneen horjumattoman päätöksen, — kuolen itse.
— Se on rakkautta, se, sanoi Caderousse yhä humaltuneemmalla äänellä.
— Kuulkaahan, sanoi Danglars, — te näytätte kunnon pojalta, ja tahtoisin, hitto vieköön, pelastaa teidät, mutta…
— No, sanoi Caderousse, — jatkahan.
— Rakas ystävä, sanoi Danglars, — sinä olet jo kolme neljännestä humalassa. Juo pullo loppuun asti, niin olet kokonaan. Juo, äläkä sekaannu siihen, mitä me teemme. Meidän toimissamme täytyy pään pysyä selvänä.
— Minäkö humalassa? sanoi Caderousse. — Joutavia! Joisin vielä vaikka neljä pulloasi, nehän eivät ole hajuvesipulloja isommat! Ukko Pamphile, lisää viiniä!