Danglars seurasi silmillään rakastavaisia, kunnes he olivat kadonneet Saint-Nicolas'in linnoituksen kulmauksen taakse. Kääntyessään hän näki Fernandin vaipuneen kalpeana ja vapisten tuolilleen ja Caderoussen sopertelevan erään juomalaulun sanoja.
— Kuulkaahan, hyvä herra, sanoi Danglars Fernandille, — tuo avioliitto ei näy tekevän kaikkia onnellisiksi?
— Se saattaa minut epätoivoon, sanoi Fernand.
— Rakastitte siis Mercedestä?
— Olen rakastanut häntä siitä asti kun häneen tutustuin.
— Ja nyt revitte hiukset päästänne, sen sijaan että keksisitte jonkin keinon! Hitto vieköön, en luullut teidän kansanne miehiä tuollaisiksi.
— Mitä minä sitten tekisin? kysyi Fernand.
— Mistä minä sen tiedän? Enhän minä tietääkseni ole rakastunut Mercedekseen, vaan te. Etsikää, sanoo evankeliumi, niin te löydätte.
— Minä olin jo löytänyt keinon.
— Minkä?