— Onko teillä asioita?
— Ei omiani. Minun on toimitettava kapteeni Leclèren viimeinen minulle antama asia siellä. Ymmärrättehän, Danglars, se on pyhä velvollisuus. Mutta olkaa rauhassa, en viivy siellä, menen vain ja tulen.
— Niin, niin, ymmärrän kyllä, sanoi Danglars ääneen.
Mutta hän ajatteli:
— Pariisiin, epäilemättä viemään perille kirjettä, jonka marsalkka hänelle antoi. Hitto vieköön, tuo kirje herätti minussa tuuman, oivallisen tuuman! Dantès, etpä ole vielä Pharaonin miehistön luettelossa ensimmäisellä sijalla.
Sitten kääntyen poistuvan Edmondin puoleen hän huusi:
— Onnellista matkaa!
— Kiitos, vastasi Edmond kääntäen päätään ja viitaten ystävällisesti.
Ja rakastavaiset jatkoivat matkaansa tyyninä ja iloisina kuin kaksi armoitettua, jotka nousevat taivaaseen.
4. Salaliitto