— Hurmaava, hyvä ystävä, ja vaalea. Oh, kuinka ihanat hiukset! Onko hän ranskalainen?
— Hän on venetsialainen.
— Ja hänen nimensä on?
— Kreivitär G…
— Minä tunnen hänet nimeltä, sanoi Albert. — Sanotaan, että hän on yhtä sukkela kuin kauniskin. Minähän olisin voinut tulla esitellyksi hänelle rouva Villefort'in viime tanssiaisissa, mutta löin ne laimin. Mikä tyhmeliini olenkaan!
— Jos tahdotte, niin korjaan tämän tyhmyyden? kysyi Franz.
— Tunnetteko hänet niin hyvin, että voitte viedä minut hänen aitioonsa?
— Minulla on ollut kunnia puhella hänen kanssaan kolme tai neljä kertaa eläissäni. Mutta tiedättehän, että silloin voin mennä hänen aitioonsa käyttäytymättä sopimattomasti.
Tällä hetkellä kreivitär huomasi Franzin ja viittasi sirosti hänelle, mihin Franz vastasi kunnioittavasti kumartamalla.
— Kas vain, tehän näytätte olevan hyvissä väleissä hänen kanssaan! sanoi Albert.