— Vainajista.
— Sepä oli todellakin hyvin virkistävää, huudahti Albert. — Jos minulla on onni päästä hänen seurakseen tuollaiselle kävelymatkalle, lupaan puhua yksinomaan elävistä.
— Ja teette siinä ehkä väärin.
— Sitä odottaessamme esitelkää minut hänelle, niin kuin olette luvannut.
— Heti, kun näytös on loppunut.
— Kuinka kirotun pitkä tämä ensimmäinen näytös onkaan!
— Kuunnelkaa finaalia, se on hyvin kaunis, ja Coselli laulaa sen verrattomasti.
— Niin kyllä, mutta millainen asento hänellä on!
— Spech on niin draamallinen kuin suinkin voi vaatia.
— Ymmärrättehän, että kun on kuullut Sontagin ja Malibranin…