— Sanoakseni, että olette vapaa.
— Hyvä ystävä, sanoi Albert aivan tyynesti, — muistakaa nämä Napoleonin sanat: "Älkää herättäkö minua muuta kuin huonoja uutisia kuulemaan." Jos olisitte antanut minun nukkua, olisin saanut tanssia galopin loppuun asti ja olisin siitä ollut teille elinaikani kiitollinen… Lunnaani on siis suoritettu?
— Ei, teidän ylhäisyytenne.
— Minkä vuoksi minä siis olen vapaa?
— Eräs, jolta en voi mitään kieltää, on tullut vaatimaan teidän vapauttamistanne.
— Tänne asti?
— Tänne asti.
— Tuo ihminen on todellakin ollut hyvin rakastettava.
Albert katsoi ympärilleen ja näki Franzin.
— Tekö, rakas Franz, olette ollut siinä määrin uskollinen? sanoi hän.