— Ankkuri alas! hän huusi.
Heti ankkuri putosi, ja ketjut valuivat kalisten alas. Vaikka luotsi olikin saapuvilla, pysyi Dantès paikallaan siksi, kunnes tämä kaikki oli tapahtunut; sitten hän huusi:
— Laskekaa viiri ja lippu puolitankoon ja pankaa airot ristiin!
— Katsokaahan, sanoi Danglars, — hän luulee toden totta jo olevansa kapteeni.
— Niin hän onkin, vastasi laivanisäntä.
— Niin, ei puutu muuta kuin teidän ja liiketoverinne allekirjoitus, herra Morrel.
— Miksikä emme antaisi hänelle tuota paikkaa? sanoi laivanisäntä. — Hän on nuori, sen tiedän kyllä, mutta hän näyttää rakastavan ammattiaan ja olevan siihen sangen perehtynyt.
Pilvi nousi Danglars'in otsalle.
— Anteeksi, herra Morrel, sanoi Dantès lähestyessään. — Nyt, kun laiva on ankkurissa, olen valmis palvelemaan teitä. Huusittehan äsken minua?
Danglars astui askelen taaksepäin.