— Oh, huudahti Mercedes, — hän on syytön!
— Niin minäkin uskon, vastasi Morrel, — mutta häntä syytetään…
— Mistä? kysyi ukko Dantès.
— Että hän on bonapartelaisten kätyri.
Tuohon aikaan se oli mitä kamalin syytös.
Mercedes kiljahti, vanhus vaipui tuolille.
— Ah, mutisi Caderousse, — te olette pettäneet minua, Danglars, ja olette panneet kujeenne toimeksi. Mutta minä en anna tuon vanhuksen ja tuon nuoren tytön kuolla suruun, minä kerron heille kaiken.
— Ole vaiti, onneton! huudahti Danglars tarttuen Caderoussen käteen, — tai muuten en takaa hengestäsi. Kuka sanoo sinulle, ettei Dantès ole todellakin syyllinen? Laiva poikkesi Elban saarelle, hän meni maihin, hän viipyi kokonaisen päivän Porto-Ferrajossa. Jos häneltä löydetään jokin vaarallinen kirje, niin kaikki ne, jotka ovat häntä puolustaneet, ovat hänen rikostovereitansa.
Itsekkyyden vaistolla Caderousse ymmärsi heti, kuinka oikea tämä väite oli. Hän katsoi Danglars'iin, ja hänen silmissään kuvastui pelko ja tuska, ja astuttuaan äsken askelen eteenpäin hän nyt peräytyi kaksi.
— Odottakaamme siis, mutisi hän.