"Mitä sinä sanot?" kysyi hän aivan hiljaa tältä.
"Anna se, anna se", sanoi vaimo. "Hän palaa muuten Beaucaireen ja antaa meidät ilmi. Ja kukapa tietää, löydämmekö koskaan apotti Busonia."
"Ottakaa siis jalokivi neljästäkymmenestäviidestätuhannesta", sanoi Caderousse, "mutta vaimoni tahtoo saada kaupanpäällisiksi kultakäädyt ja minä hopeiset korvarenkaat."
Jalokivikauppias otti taskustaan soikean laatikon, jossa oli runsaasti sentapaisia koruja.
"Tuossa on", sanoi hän. "Tahdon olla kaupoissa aulis. Valikoikaa itse."
Vaimo valitsi ketjut, jotka olivat ehkä viiden louisdorin arvoiset, ja mies korvarenkaat, jotka maksoivat ehkä viisitoista frangia.
"Toivottavasti nyt olette tyytyväiset?" sanoi jalokivikauppias.
"Apotti sanoi, että se oli viidenkymmenentuhannen arvoinen", mutisi Caderousse.
"Joutavia, antakaahan se tänne! Olettepa te kamala mies", sanoi jalokivikauppias ja otti hänen kädestään jalokiven. "Minä maksan teille neljäkymmentäviisituhatta frangia, se tuottaa kaksituhatta viisisataa livreä korkoja, siis sellaisen summan, että minä olisin tyytyväinen, jos minulla olisi niin paljon rahaa, mutta te olette yhä vielä tyytymätön."
"Entä nuo neljäkymmentäviisituhatta frangia", sanoi Caderousse käheällä äänellä. "Missä ne ovat?"