— Kuinka niin?
— Niin, kysyin Dantèsilta, mitä hän teistä arvelee ja pitäisikö hän vastenmielisesti teidät palveluksessa, sillä olin huomaavinani, että teillä oli kireät välit.
— Ja mitä hän vastasi?
— Että hän todellakin luulee eräässä tapauksessa, jota hän ei tarkemmin maininnut, tehneensä väärin teitä kohtaan, mutta että jokainen henkilö, joka nauttii laivanvarustajan luottamusta, nautti hänenkin.
— Tekopyhä! mutisi Danglars.
— Dantès-parka! sanoi Caderousse. — Hän on todellakin kunnon poika.
— Niin kyllä, sanoi herra Morrel, — mutta tällä hetkellä ei Pharaonilla ole kapteenia.
— Koska emme lähde matkaan ennen kuin vasta kolmen kuukauden päästä, toivokaamme että Dantès siksi on päässyt vapaaksi, sanoi Danglars.
— Mutta entä siihen asti?
— No niin, sanoi Danglars, — olenhan minä olemassa. Tiedättehän, että osaan johtaa laivaa minäkin. Teillä on tästä sekin etu, että Edmondin päästyä vankilasta ei teidän tarvitse ketään erottaa; hän ottaa oman paikkansa ja minä palaan omalleni, siinä kaikki.