Ali painoi päänsä kumaraan herransa ilmeen edessä.
— Ei se ole sinun syysi, Ali, sanoi kreivi arabiankielellä ja niin lempeällä äänellä ja ilmeellä, ettei moista olisi hänestä uskonutkaan. — Sinä et tunne englantilaisia hevosia.
— Herra kreivi, vastasi Bertuccio, — nuo hevoset eivät olleet myytävinä.
Monte-Cristo kohautti olkapäitään.
— Kaikki on myytävänä, kun vain osaa tarjota oikean hinnan.
— Herra Danglars on maksanut niistä kuusitoistatuhatta frangia, herra kreivi.
— Hyvä, teidän olisi pitänyt tarjota hänelle kolmekymmentäkaksituhatta. Hän on pankkiiri, eikä pankkiiri koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä, kun saa pääomastaan kaksinkertaisen voiton.
— Tarkoittaako herra kreivi täyttä totta? kysyi Bertuccio.
Monte-Cristo katsoi taloudenhoitajaansa kummastellen, kuinka häneltä voitiin sellaista kysyä.
— Tänä iltana minun täytyy lähteä vierailulle. Tahdon, että nuo hevoset ovat silloin vaunujeni edessä ja että niillä silloin on uudet valjaat.