— Haydée, sanoi hän, — tiedättehän…
— Miksi et sinuttele minua niin kuin ennen? keskeytti tyttö. — Olenko jollakin tavoin rikkonut sinua vastaan? Siinä tapauksessa rankaise minua, mutta älä teitittele.
— Haydée, jatkoi kreivi, — tiedäthän, että olemme Ranskassa ja että siis olet vapaa.
— Vapaa tekemään mitä? kysyi nuori tyttö.
— Vapaa jättämään minut.
— Jättämään sinut!… Ja miksi sinut jättäisin?
— Enhän minä sitä tiedä. Me tapaamme pian paljon ihmisiä.
— En tahdo nähdä ketään.
— Ja jos niiden nuorten miesten joukosta, jotka joudut kohtaamaan, joku sinua erikoisesti miellyttää, niin en ole niin julma…
— En ole koskaan nähnyt sinua kauniimpaa miestä enkä ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin isääni ja sinua.