— Lapsi parka, sanoi Monte-Cristo, — ethän ole puhunutkaan kenenkään muun kuin minun ja isäsi kanssa.
— Eihän minun tarvitsekaan puhua muiden kanssa. Isäni kutsui minua ilokseen, sinä rakkaudeksesi, ja molemmat sanotte minua lapseksi.
— Muistatko isäsi, Haydée?
Tyttö hymyili.
— Hän on täällä ja täällä, sanoi hän laskien kätensä silmilleen ja sydämelleen.
— Ja minä, missä minä olen? kysyi Monte-Cristo hymyillen.
— Sinä olet kaikkialla, sanoi hän.
Monte-Cristo tarttui Haydéen käteen suudellakseen sitä, mutta neito veti kätensä pois ja ojensi hänelle otsansa suudeltavaksi.
— Nyt, sanoi kreivi, — tiedät, että olet vapaa, olet valtiatar, olet kuningatar. Saat pitää pukusi tai luopua siitä oman mielesi mukaan. Saat jäädä tänne niin kauaksi aikaa kuin tahdot ja saat mennä silloin kun haluat. Vaunut ovat aina valmiina sinua varten. Ali ja Myrtho seuraavat sinua kaikkialle ja noudattavat määräyksiäsi. Pyydän sinulta vain yhtä asiaa.
— Sano.