— Pidä syntyperäsi salassa, älä kerro sanaakaan menneisyydestäsi. Älä missään tilaisuudessa lausu kuuluisan isäsi tai äitiraukkasi nimeä.
— Johan sanoin sinulle, valtiaani, etten aio tavata ketään.
— Ehkä tuo itämainen elintapa käy sinulle Pariisissa mahdottomaksi. Opi tuntemaan tämän pohjoisen maan olot, niin kuin olet oppinut Rooman, Firenzen, Milanon ja Madridin. Sinulla on aina siitä hyötyä, joko sitten jäät tänne tai palaat itämaille.
Nuori tyttö loi kosteat silmänsä kreiviin ja sanoi:
— Tai me palaamme itämaille, sitähän tarkoitit, valtiaani?
— Niin, tyttäreni, sanoi Monte-Cristo. — Tiedäthän, etten minä koskaan sinua hylkää. Puu ei koskaan jätä kukkaa, mutta kukka jättää puun.
— Minä en koskaan sinua jätä, valtiaani, sanoi Haydée, — sillä olen varma siitä, etten voisi elää ilman sinua.
— Lapsi parka, kymmenen vuoden päästä olen vanha, ja kymmenen vuoden päästä sinä olet vielä nuori.
— Isälläni oli pitkä valkoinen parta, eikä se estänyt minua häntä rakastamasta. Isäni oli kuusikymmenvuotias, ja hän oli mielestäni kauniimpi kuin kaikki ne nuoret miehet, jotka näin.
— Mutta kuule, sanohan, luuletko tottuvasi elämään täällä?