— Mutta mikä tekee naisen prinsessaksi? Jalokivet, ja niitä on hänellä äärettömän paljon.
— Liiankin paljon, sanoi Eugénie. — Ilman niitä hän olisi kauniimpi, sillä silloin näkyisivät hänen kaulansa ja hänen ranteensa, joiden muoto on hyvin kaunis.
— Oh, taiteilija! Kas, sanoi rouva Danglars, — kuinka hän innostuu!
— Minä rakastan kaikkea, mikä on kaunista, sanoi Eugénie.
— Mitä siis sanotte kreivistä, sillä ei hänkään näytä rumalta? sanoi Debray.
— Kreivistäkö? sanoi Eugénie, aivan kuin hän tähän asti ei olisikaan vielä huomannut kreiviä. — Kreivi on hyvin kalpea.
— Niin onkin, sanoi Morcerf, — ja tuosta kalpeudesta me etsimmekin selityksen kaikkeen. Tiedättehän, että kreivitär G… väittää häntä vampyyriksi?
— Kreivitär G… on siis palannut? kysyi paronitar.
— Hän on tuolla sivuaitiossa, melkein vastapäätä meitä, äiti, sanoi Eugénie. — Tuo nainen, jolla on ihmeellisen kaunis vaalea tukka, se on hän.
— Niin onkin, sanoi rouva Danglars. — Tiedättekö, herra Morcerf, mitä teidän pitäisi tehdä?