— Käskekää.
— Teidän pitäisi mennä kreivin luo ja tuoda hänet tänne.
— Miksikä? kysyi Eugénie.
— Saadaksemme puhella hänen kanssaan. Etkö ole utelias näkemään häntä?
— En vähääkään.
— Kummallinen lapsi, mutisi paronitar.
— Oh, sanoi Morcerf, — hän luultavasti tulee itsestäänkin. Katsokaa, hän on nähnyt teidät ja kumartaa teille.
Paronitar vastasi kreivin kumarrukseen hymyillen hänelle herttaisesti.
— Minä siis uhraudun, sanoi Morcerf. — Lähden ja koetan keksiä jonkin keinon saadakseni puhutella häntä.
— Menkää hänen aitioonsa, sehän on yksinkertaisinta.