— Mutta eihän minua ole esitelty kreikattarelle.
— Hänhän on orja, niin kuin itse sanoitte.
— Niin kyllä, mutta tehän väitätte häntä prinsessaksi… Ei. Toivon, että kreivi lähtee aitiostaan nähdessään minun lähtevän täältä.
— Se on mahdollista. Menkää!
— Minä menen.
Morcerf kumarsi ja poistui. Juuri kun hän meni kreivin aition oven ohitse, se aukeni, ja kreivi sanoi muutaman sanan arabiankielellä käytävässä olevalle Alille ja tarttui Morcerfin käsivarteen.
Ali sulki oven ja jäi sen eteen seisomaan. Nubialaisen ympärille kokoontui paljon ihmisiä.
— Pariisinne on toden totta kummallinen kaupunki, sanoi Monte-Cristo, — ja pariisilaisenne merkillistä kansaa. Luulisi, että he näkevät ensi kertaa nubialaisen. Katsokaahan, kuinka he kokoontuvat Ali-raukan ympärille, joka ei tiedä mitä he tarkoittavat. Olen aivan varma siitä, että pariisilainen voi mennä Tunisiin, Konstantinopoliin, Bagdadiin tai Kairoon, eikä hänen ympärilleen kokoonnu väkeä.
— Itämaalaiset ovat järkeviä ihmisiä, eivätkä katsele muuta kuin sitä, mikä on näkemisen arvoista. Mutta uskokaa minua. Ali on tämän huomion esineenä vain siksi, että hän on teidän palveluksessanne, ja te olette tällä hetkellä Pariisin tunnetuin henkilö.
— Todellakin! Ja mistä saan kiittää tätä suosiota?