— Juuri niin, vicomte. Kun tahdotte joskus kuulla soittoa, niin tulkaa aterialle minun luokseni.
— Minä jo kuulin sitä ollessani aamiaisella luonanne, sanoi Morcerf.
— Roomassako?
— Niin.
— Kuulitte siellä Haydéen guslin äänen. Niin, tuo maanpakolaisraukka huvittaa minua toisinaan soittamalla minulle synnyinseutunsa säveliä.
Morcerf ei sen enempää tiedustellut, kreivi vaikeni. Samassa kello soi.
— Suottehan anteeksi? sanoi kreivi mennen aitiotaan kohden.
— Tietysti!
— Viekää kreivitär G…lle paljon terveisiä hänen vampyyriltaan.
— Entä paronittarelle?