— Sanokaa, että minulla on kunnia, jos hän sen sallii, käydä häntä tervehtimässä vielä illan kuluessa.
Kolmas näytös alkoi. Sen aikana tuli kreivi Morcerf lupauksensa mukaan paronittaren aitioon.
Kreivi ei ollut niitä henkilöitä, joiden ilmestyminen teatteriin herättää suurta huomiota. Sen vuoksi eivät muut kuin aitiossa olijat huomanneet hänen tuloaan.
Monte-Cristo näki hänet kuitenkin, ja hieno hymy nousi hänen huulilleen.
Haydée ei nähnyt väliverhon ylhäällä ollessa muuta kuin näyttämön.
Kolmannen näytöksen aikana ei tapahtunut mitään erikoista. Neidit Noblet, Mia ja Leroux tanssivat tavalliset tanssinsa; Robert-Mario haastoi Granadan Prinssin kaksintaisteluun, majesteettinen kuningas kulki näyttämöllä näytellen samettista vaippaansa ja taluttaen tytärtään. Sitten väliverho laskeutui ja yleisö hajaantui lämpiöön ja käytäviin.
Kreivi lähti aitiostaan ja ilmestyi vähän sen jälkeen paronitar Danglars'in aitioon.
Paronitar ei voinut olla huudahtamatta hämmästyksestä ja ilosta.
— Astukaahan sisään, herra kreivi, huudahti hän, — sillä minun täytyy saada liittää suulliset kiitokset niihin sanoihin, jotka jo teille kirjoitin.
— Hyvä rouva paronitar, sanoi kreivi, — vieläkö muistatte tuon pikkuseikan? Minä olen sen jo aivan unohtanut.