— Ottakaa siis nämä paperit, joilla minä en tee mitään, ja antakaa ne pojallenne, että hän säilyttäisi ne huolellisesti.
— Sen kyllä uskon!… Jos hän ne kadottaisi…
— Mitä sitten? Jos hän ne kadottaisi? kysyi Monte-Cristo.
— Niin täytyisi kirjoittaa Italiaan, sanoi luccalainen, — ja uusien saaminen kestäisi jokseenkin kauan.
— Niiden saaminen tulisi todellakin hyvin vaikeaksi, sanoi Monte-Cristo.
— Melkein mahdottomaksi, totesi luccalainen.
— On hauskaa, että ymmärrätte, kuinka tärkeitä nämä paperit ovat.
— Minun mielestäni ne ovat suorastaan korvaamattomat.
— Ja nyt, sanoi Monte-Cristo, — mitä tulee nuorukaisen äitiin…
— Hyvä Jumala, sanoi majuri, jonka tielle alkoi ilmestyä vaikeuksia, — tarvitsenko minä häntäkin?