— Jos ihmiset saavat tietää jotakin tästä erosta…
— Niin mitä silloin sanon?
— Että eräs uskoton opettaja … jonka olivat lahjoneet sukunne viholliset…
— Corsinarit?
— Juuri niin … ryösti lapsen, jotta nimenne sammuisi.
— Se on totta, sillä hänhän on ainoa poikani.
— No niin, nyt kun kaikki on päätetty, kun muistianne on virkistetty eikä se siis enää teitä petä, niin arvaatte kai, minkä yllätyksen olen teille valmistanut?
— Onko se iloinen yllätys? kysyi luccalainen.
— Ah! sanoi Monte-Cristo. — Kyllä huomaan, että isän silmää on yhtä vaikea pettää kuin isän sydäntäkin.
— Hm, sanoi majuri.