— Kun olemme olleet niin monta vuotta erossa, niin kuinka onnellinen olenkaan saadessani teidät jälleen nähdä, jatkoi Andrea yhä katsellen oveen päin.
— Niin, ero on todellakin ollut pitkä.
— Emmekö syleile toisiamme? sanoi Andrea.
— Niin kuin tahdot, poikani.
Ja herrat syleilivät toisiaan niin kuin näyttämöllä painaen päänsä toisen olalle.
— Olemme siis kohdanneet toisemme, sanoi Andrea.
— Olemme kohdanneet toisemme, toisti majuri.
— Emmekä enää kai koskaan eroa toisistamme?
— Emme. Toivon, rakas poikani, että tästä lähin pidät Ranskaa uutena isänmaanasi.
— Joutuisin aivan epätoivoon, jos minun täytyisi jättää Pariisi, lausui nuori mies.