— Mennään siis vain eteenpäin ja ollaan varovaisia.
— Oikein. Saattepahan nähdä, minä olen sopivaa seuraa teille.
— Sitä en ole hetkeäkään epäillyt, rakas isäni.
— Te tuotatte minulle kunniaa, rakas poikani.
Tänä hetkenä katsoi Monte-Cristo sopivimmaksi astua salonkiin. Kuullessaan hänen askelensa miehet heittäytyivät toistensa syliin.
— No, markiisi, sanoi Monte-Cristo, — kaikesta päättäen on poikanne ollut sellainen kuin olette toivonut.
— Oi, herra kreivi, minä aivan tukehdun ilosta.
— Entä te, nuori mies?
— Oi, herra kreivi, minä aivan menehdyn onnesta.
— Onnellinen isä! Onnellinen poika! sanoi kreivi.