— Yksi ainoa seikka tuottaa minulle surua, sanoi majuri. — Se nimittäin, että minun täytyy niin pian lähteä Pariisista.
— Oh, sanoi Monte-Cristo, — toivottavasti ette kuitenkaan lähde ennen kuin olen esitellyt teidät muutamille ystävilleni.
— Olen valmis noudattamaan herra kreivin määräyksiä, sanoi majuri.
— Mutta nyt, nuori mies, ripittäkää itsenne.
— Kenelle?
— Isällenne tietysti. Kertokaa hänelle jotakin raha-asioistanne.
— Hitto vieköön, sanoi Andrea, — kosketatte arkaa kohtaa.
— Kuuletteko, majuri? sanoi Monte-Cristo. — Tuo rakas lapsi sanoo tarvitsevansa rahaa.
— Mitä minun pitää tehdä?
— Antaa hänelle tietysti.