Herra ja rouva Villefort poistuivat ja lähettivät noutamaan Valentinea, jolle jo aikaisemmin oli ilmoitettu, että herra Noirtier'lla oli hänelle asiaa.
Heidän mentyään saapui Valentine mielenliikutuksesta punaisena vanhuksen luo. Heti ensi silmäyksellä hän huomasi, että isoisä kärsi ja että hänellä oli paljon sanottavaa.
— Rakas isä, sanoi Valentine, — mitä on tapahtunut? Joku on suututtanut sinua, ja sinä olet vihoissasi, eikö niin?
— Niin, vastasi vanhus sulkemalla silmänsä.
— Kenelle olet vihoissasi? Isällenikö? Et. Äidillenikö? Et. Minulleko?
Vanhus vastasi myöntävästi.
— Minulleko? kysyi nuori tyttö kummastuneena.
Vanhus vastasi uudelleen myöntävästi.
— Mitä siis olenkaan tehnyt, rakas isä? huudahti Valentine. — Koko aamuna en ole sinua nähnyt. Sinulle on siis kerrottu jotakin pahaa minusta?
— Niin, ilmaisi vanhus vilkkaasti katseellaan.