— Se on varmaankin edessänne, sillä se otettiin minulta muiden papereitteni ohella, ja näen niitä tuossa pakassa.
— Odottakaahan, sanoi prokuraattorin sijainen Dantèsille, joka otti hattunsa ja hansikkaansa. — Kenelle tuo kirje oli osoitettu?
— Herra Noirtier'lle, Coq-Héron-katu, Pariisi.
Jos salama olisi iskenyt herra Villefort'iin, ei se olisi tehnyt niin nopeaa ja odottamatonta vaikutusta. Hän vaipui tuoliinsa, josta hän oli puoliksi noussut tarttuakseen Dantèsilta otettuihin papereihin, ja selailtuaan niitä nopeasti hän otti niiden joukosta kirjeen, johon loi sanomattoman suurta kauhua ilmaisevan katseen.
— Herra Noirtier, Coq-Héron-katu n:o 13, sopersi hän tullen yhä kalpeammaksi.
— Niin, vastasi Dantès kummastuneena, — tunnetteko hänet?
— En, vastasi Villefort nopeasti. — Kuninkaan uskollinen palvelija ei tunne salaliittolaisia.
— Kysymys on siis salaliitosta? huudahti Dantès, joka luultuaan pääsevänsä vapaaksi alkoi nyt tuntea entistään suurempaa kauhua. — Joka tapauksessa, sanoinhan teille, etten tiennyt mitään kirjeen sisällöstä.
— Niin kyllä, sanoi Villefort kumealla äänellä, — mutta tiesitte, kenelle kirje oli osoitettu!
— Täytyihän minun se tietää antaakseni sen hänelle itselleen.