— Ettekö? sanoi notaari. — Ette siis teekään neiti Valentine de Villefort'ia perilliseksenne?
Noirtier vastasi kieltävästi.
— Ette kai vain erehdy? huudahti notaari. — Vastaatteko todellakin kieltävästi?
Noirtier vakuutti kieltonsa.
Valentine katsahti ylös. Häntä ei niinkään hämmästyttänyt se, että hänet tehtiin perinnöttömäksi, kuin se, että hän oli käytöksellään saanut vanhuksessa aikaan sellaisen mielentilan, josta tällaiset päätökset tavallisesti johtuvat.
Mutta Noirtier katsoi häneen niin sanomattoman hellästi, että hän huudahti:
— Huomaan kyllä, isoisä, ettette riistä minulta muuta kuin omaisuutenne, ja että jätätte minulle sydämenne.
— Niin, niin, kyllä, vastasivat halvaantuneen silmät sulkeutuen niin varmasti, että Valentine ei voinut erehtyä hänen vastauksestaan.
— Kiitos, kiitos! sopersi nuori tyttö.
Mutta tämä kielto oli herättänyt rouva Villefort'in sielussa odottamattoman toivon. Hän lähestyi vanhusta.