— Niin, vastasi Noirtier.
— Hänen kätensä! kertasivat kaikki läsnä olevat.
— Hyvät herrat, näettehän, että kaikki on turhaa ja että isäraukkani on hullu, sanoi Villefort.
— Oh, huudahti äkkiä Valentine, — nyt ymmärrän! Tarkoitat avioliittoani; etkö tarkoitakin?
— Niin, niin, niin, vastasi vanhus, ja joka kerta, kun hänen silmäluomensa nousivat, välähti salama.
— Sinä olet suuttunut tuon avioliiton tähden.
— Niin.
— Tämähän on järjetöntä, sanoi Villefort.
— Anteeksi, sanoi notaari, — minun mielestäni tämä on päinvastoin aivan järkevää ja selviää epäilemättä kohta.
— Sinä et siis tahdo, että minä menen naimisiin herra Franz d'Epinayn kanssa?