— Paroni näyttää tänään hyvin synkältä, sanoi Monte-Cristo rouva Danglars'ille. — Aiotaanko ehkä hänestä tehdä ministeri?
— Ei vielä, ainakaan minun tietääkseni. Luulen pikemminkin, että hän on keinotellut pörssissä ja menettänyt eikä tiedä, keneen purkaisi vihansa.
— Herra ja rouva Villefort! ilmoitti Baptistin.
He astuivat sisään. Vaikka herra Villefort osasikin hillitä itsensä, oli hän huomattavan levoton. Tarttuessaan hänen käteensä Monte-Cristo tunsi hänet vapisevan.
— Toden totta, vain naiset osaavat teeskennellä, sanoi Monte-Cristo itsekseen katsellessaan rouva Danglars'ia, joka hymyili kuninkaalliselle prokuraattorille ja suuteli hänen rouvaansa.
Kun ensimmäiset tervehdykset oli vaihdettu, näki kreivi Bertuccion, joka siihen asti oli pitänyt huolta pöydän kattamisesta, tulevan pieneen salonkiin sen huoneen viereen, missä vieraat olivat.
Kreivi meni hänen luokseen.
— Mitä tahdotte, herra Bertuccio? kysyi hän.
— Teidän ylhäisyytenne ei ole ilmoittanut, kuinka monta vierasta tulee.
— Sehän on totta.