— Ovatko he rikkaita? kysyi pankkiiri.
— Tavattoman rikkaita.
— Mitä he tekevät?
— Koettavat tuhlata rahojaan onnistumatta aikeissaan. Heillä on muuten luotto teidän pankissanne, kuulin heidän mainitsevan toissa päivänä tullessaan minua tervehtimään. Teidän tähtenne heidät kutsuinkin. Esittelen heidät teille.
— Minun mielestäni he puhuvat aivan puhtaasti ranskaa, sanoi Danglars.
— Poika on kasvatettu eräässä Etelä-Ranskan opistossa, Marseillessa tai sen lähistöllä, luullakseni. Saatte nähdä, että hän on ihastunut.
— Mihin? kysyi paronitar.
— Ranskattariin. Hän tahtoo ehdottomasti löytää rouvan Pariisista.
— Oivallinen ajatus, sanoi Danglars kohauttaen olkapäitään.
Rouva Danglars loi mieheensä katseen, joka milloin tahansa muulloin olisi ennustanut rajuilmaa. Mutta hän pysyi vaiti, jo toisen kerran.